Uutena Vuotena tehdään menneestä inventaariota ja suunnitellaan tulevaa. Olen joskus tehnyt karkkilakkoja, tupakkalakkoja, kuntokuurisuunnitelmia uusiksi vuosiksi. Harvemmin olen niitä pystynyt tahdonvoimallani pitämään.

Tänä Uutena Vuotena 2014 en tehnyt yhtään uuden vuoden lupausta. Joko itsetuntemukseni on kasvanut niin, että olen todennut, että ehkäpä jätän tässä kohden lupaukset tai olinko niin kiireinen tai väsynyt, etten jaksanut nyt oikein panostaa.

Tein kuitenkin jonkinlaista inventaariota kuluneesta vuodesta:

- Neea-Maria on ekaluokkalainen <3. Koulun alku oli jännittävää. Itselle oli yllättävän vaikeaa, että meidän pikkutyttö lähtee koulumaailmaan. Mitenkä sitten, kun Neea-Maria menee yläasteella, alkaa seurustelemaan, muuttaa pois kotoa?

- Muutimme Niemisvedeltä Ähtärin keskustaan asumaan lokakuussa 2013. Olimme toki jo muutaman vuoden kypsytelleet tällaista muutosta. Ilomme oli suuri, kun Niemisvedelle muuttivat Ville ja Tarja. Olen aiemminkin todennut, että elämässäni kulkee 7 vuoden syklejä. Viime kesänä tuli 7 vuotta täyteen siitä, kun Heikki-veli kuoli ja ostimme isältä Niemisveden talon. Neea-Maria oli puoli vuotias muuttaessamme. Heikki oli ensimmäinen, joka tuli Ilmajoen taloomme Neea-Marian synnyttyä. Jotenkin itselleni loogista, että Ville muutti Tarjansa kanssa nyt Niemisvedelle.

- Olen ollut yli 30 vuotta, itseasiassa 15 vuotiaasta lähtien helluntaiseurakunnan jäsenenä. Omanlainen prosessi ja surutyö on käytynä tässä, että vuoden 2013 lopulla irrottauduimme helluntaiseurakunnan jäsenyydestä. Emme kuitenkaan uskostamme <3, mutta erinäisten tilanteiden kautta koimme, että aikamme ainakin Ähtärin helluntaiseurakunnassa on ohitse.

- Isä joutui myös viime vuoden lopulla Ähtärin terveyskeskukseen keuhkokuumeen vuoksi. Kahden i.v-antibioottikuurin ja yhden tablettikuurin jälkeen näytti siltä, että isä vielä tuosta selviää. 13.1.2014 isän kotiinkutsun aika tuli. Hoitajat olivat lopettelemassa aamutoimiaan isän huoneen vierellä. Isä oli hyvällä ja iloisella mielellä. Partakin jo ajettuna, isä sai kotiinkutsun.

Tälle vuodelle 2014 en siis ole tehnyt lupauksia. Isän vanhoja kirjeitä ja papereita lukiessani totesin kuitenkin, että hän oli ihminen, joka ajatteli omilla aivoillaan, ei pelännyt haasteita, oli aina tiedonhaluinen, ei pelännyt vastustusta ja toimi pioneerihenkisesti, mihin alkoi. Tällainen ihminen minäkin haluaisin olla. Sellainen, joka myös toimii unelmiensa täyttymiseksi pelkäämättä omaa epäonnistumista tai ihmisten mielipiteitä.

Isän muistoa kunnioittaen,

Maikki:)

-